Suuri pyörätelinevertailu osa 2

Suuri pyörätelinevertailu osa 2

posted in: Yleinen | 0

Pyörätelinevertailun ensimmäisessä osassa käsiteltiin polkupyöriä ja pyörätelineen perusvaatimuksia – tuentaa ja lukitusta. Vertailun tavoitteena on auttaa hyvin toimivan telineen valinnassa ja telineiden ominaisuuksien ymmärtämisessä. Tässä osassa vertaillaan monen tyyppisiä telineitä, miten ne toteuttavat perusvaatimukset, mitkä ovat niiden vahvuudet ja heikkoudet.

Pyörätelineen tiedoissa yleensä kerrotaan näkyvästi jos telineessä on runkolukitusmahdollisuus. Lisäksi telineestä voidaan kertoa jonkinlainen kategorisointi, yksittäisiä ominaisuuksia ja pysäköitävien polkupyörien lukumäärä sekä kuva ulkoasusta. On tavanomaista, että telineen yhteensopivuudesta ei kerrota, eli siitä miten tuenta tai lukitus toimii erilaisten polkupyörien kanssa. Polkupyörän pysäköinti on kuitenkin kahden mekaanisen laitteen yhteiskäyttöä. Jos polkupyörä ja teline eivät ole keskenään yhteensopivia, ei pysäköinti yksinkertaisesti onnistu. On tavallinen ilmiö, että pyörätelineen lähelle pysäköidään pyöriä valotolppiin tai aitoihin. Yksinkertainen syy voi olla, ettei teline tue pyörää tai ettei siihen voi lukita polkupyörää, tällöin valotolppa on polkupyörälle telinettä yhteensopivampi laite.

Pyörätelineitä on monenlaisia, eikä niistä ole yleistä luokittelua. Tässä vertailussa ei tarkoituksellisesti vertailla yksittäisiä telineitä vaan telinetyyppejä. Telinetyypit määritetään pääasiassa tuentatavan mukaan. Käytetty luokittelu on kaikkea muuta kuin täydellinen ja maailmasta löytyy monia telineitä, jotka voi sijoittaa useampaan näistä luokista ja telineitä jotka jäävät kokonaan luokkien ulkopuolelle.

Rengasteline

Rengasteline, joka tunnetaan myös perhostelineenä, on ehkä kaikkein tunnetuin telinetyyppi. Siinä polkupyörää varten on kaksi riinnakkaista tankoa tai vastaavaa tukipintaa, ja polkupyörä tuetaan telineeseen laittamalla etupyörä näiden tankojen väliin.

Jotkin rengastelineet soveltuvat kaksipuoliseen pysäköintiin, jolloin niiden usein tiheäksi tehty paikkajako voidaan todellisuudessa hyödyntää. Metalliputkista valmistetut perhostelineet  ovat useimmiten kaikkein halvimpia pyörätelineitä ja siksi houkuttelevia pysäköinninjärjestämiseen.

Rengastelineen heikkouksia ovat ennenkaikkea runkolukituksen puuttuminen ja se että tuenta ei ole yhteensopiva erikokoisten ja leveyksisten renkaiden kanssa.

Lisäksi Rengastelineen tuenta voi vahingoittaa renkaita lähellä olevia osia kuten pinnoja ja levyjarrujen levyjä. Ketjuvaihteista polkupyörää ei tule kiinnittää rengastelineeseen takapyörästä, koska takavaihtaja voi vahingoittua hyvin helposti.

Yksi rengastelineiden riskeistä on kunnollista käytettävyyttä tiheämpi pyöräpaikkajako. Yli kuusikymmentä senttiä leveitä polkupyöriä ei ilman vaivalloista asettelua saa pysäköityä alle 40 cm jaolla – ei vaikka teline asettaa vierekkäiset polkupyörät eri korkeudelle.

Rengastelineistä on vaakasuuntaisia (kuvassa) ja pystysuuntaisia versioita. Pystysuuntaisia voidaan asentaa myös esimerkiksi seiniin. Pystysuuntaisia ei saa asentaa ylämäkeen, koska tällöin polkupyörä voi liukua telineestä irti.

Koska rengastelineet ovat pyörätelineistä halvimpia, päädytään niissä helposti säästämään liiaksi valmistuskustannuksissa. Rengastelineissä kannattaa tutustu mm. ainevahvuuksiin, osien kiinnityksiin toisiinsa, ruostesuojaukseen ja viimeistelyyn – osuuko renkaisiin ja pyöriin teräviä reunoja. Perhostelineitä valmistetaan myös teräslevystä leikkaamalla ja betonista valamalla – näissäkin voi olla teräviä reunoja.

Joissain perhostelineissä on lisäosia runkolukitusta varten. Näiden todellista toimivuutta kannattaa arvioida myös naisten- ja city-pyörien runkojen kanssa; voiko polkupyörän lukita U-lukolla takakolmiosta. U-lukkoa varten tulee lukituspisteen ulottua vähintään 110 cm päähän eturenkaan uloimmasta kohdasta. Jotta lukitus on turvallista, on syytä tarkastaa lukitusosien vahvuudet ja kiinnitykset telineeseen.

Kaariteline

Kaaritelineet tunnetaan erityisesti runkolukittavina telineinä. Yhteen kaareen voidaan pysäköidä ja lukita polkupyörä kaaren molemmalle puolelle. Lisäksi kaaritelineitä voidaan käyttää kahdelta suunnalta ja yleensä kaaritelineisiin polkupyörä voidaan lukita monesta kohtaa ja monella lukolla.

Yksinkertaisen rakenteensa ansiosta kaaritelineet ovat hyvin yhteensopivia erilaisten polkupyörien kanssa, mukaan lukien jopa tavarapyörät ja peräkärrylliset pyörät.

Kaariteline tukee polkupyörää vain yhdestä suunnasta. Jos telineessä ei ole lisätuentaa, sitä ei tule asentaa pysäköitävien pyörien pituussuunnassa kaltevalle paikalle. Polkupyörän pituussuunnassa alle 50 cm pitkät kaaritelineet eivät tarjoa riittävästi tilaa kahden polkupyörän tukemiseksi, lyhyisiin telineisiin voi olla mahdotonta tukea edes yhtä avorunkoista naisten- tai city-pyörää. Näitä telineitä käsitelläänkin pylvästelineinä.

Kaariteline voi antaa varkausturvasta todellisuutta paremman vaikutelman. Kaarien kiinnitys alustaan tai muuhun telinerakenteeseen tulee olla sellainen, ettei sitä voi helposti purkaa käsityökaluilla. Myös kaariputken profiilin suuri halkaisija voi antaa väärän turvallisuuden tunteen. Erityisesti pyöreä profiili on helposti katkaistavissa putkenkatkaisu-työkalulla. Lukitusturvallisuuden kannalta halkaisijan sijasta tärkeämpää on kunnollinen seinämävahvuus, jonka tulee olla vähintään 2,5 mm.

Joidenkin kaaritelineiden yksi kaari on tarkoitettu jopa neljälle polkupyörälle. Asiaan on syytä suhtautua varauksella. Polkupyörän pituus on noin 170 cm tai enemmän. Jotta perättäiset polkupyörät mahtuvat samalle kaarelle ilman päällekkäisyyttä, tulee kaaren olla vähintään 250 cm pitkä.

Kaarien jaon tulee olla vähintään 80 cm. Kapeammalla jaolla kaaren molemminpuolinen pysäköinti vaikeutuu ja lopputuloksena on merkittävä vajaakäyttö. Toisaalta yli 80 cm leveys mahdollistaa tavarapyörien ja peräkärryllisten pyörien pysäköinnin samaan telineeseen ”tavallisten” polkupyörien kanssa.

Puristinteline

Puristintelineissä on osa, joka kiinnittää polkupyörän rungon telineeseen. ”Puristin”-osa on tyypillisesti joustavaa materiaalia tai se koostuu liikkuvista osista, esimerkiksi lenkin läpi pujotettavasta kettingistä. Usein puristintelineissä kaksi pyöräpaikkaa on kiinni yhdessä tolppamaisessa rakenteessa. Puristinteline tukee kiinnitettyä polkupyörää kaikkiin suuntiin ja polkupyörän runko on usein helppo lukita telineeseen.

Puristintelineeseen pyörä kiinnitetään yleensä satulaputkesta. Toiminnan ongelmana ovat polkupyörien satulaputkien erilaiset kallistukset, erilaiset muodot ja paksuudet. Lisäksi juuri puristinosan kohdalla voi pyörässä sijaita pulloteline tai sähköpyörän akku. Näiden seikkojen takia on useita polkupyöriä, joita puristintelineeseen ei voi kiinnittää. Joidenkin puristintelineiden käyttäminen on osoittautunut vaikeaksi, vaikka se olisi teoriassa mahdollista.

Polkupyörien kiinnityskohdat puristintelineessä tulee olla vähintään 60–65 cm etäisyydellä, koska polkupyörät sijoittuvat telineeseen aivan samasta kohtaa. Kapeampi jaottelu johtaa paikkojen vajaakäyttöön, myös kiinnittämättä pysäköidyt pyörät estävät vierekkäisten paikkojen käyttöä.

Puristintelineen lukituspisteet vaihtelevat telineen mallin mukaan ja lukitusturva kannattaa varmistaa huolellisesti, esimerkiksi usein käytetyn kettingin on oltava hyvin karkaistu ja murtovarmasti kiinnitetty muuhun telinerakenteeseen.

Hyvistäkin materiaaleista valmistetut joustavat tai liikkuvat ”puristin”-osat vaativat kiinteitä osia enemmän huoltoa.

Pylvästeline

Pylvästeline on nimensä mukaan kapea ja pystysuora pylväs. Ulkoasusta voidaan tehdä pelkistetty, jollainen sopii moneen ympäristöön.

Pylvästelineen suurin puute on, että se ei tarjoa tukea pysäköidylle polkupyörälle vaan ainoastaan lukituspisteen. Tuennan puuttumisen takia polkupyörissä on käytettävä omaa tukea, mikä aiheuttaa huonoa tilatehokkuutta. Lukituspisteen toteutukseen on syytä kiinnittää huomiota, sen tulee sijoittua ainakin 40 – 70 cm korkeudelle ja muodostaa suljettu lenkki. Jos lukituksen voi tehdä ainoastaan koko pylvään ympäri, tulee varmistaa, ettei lukkoa voi pujottaa telineestä nostamalla se pylvään pään ohi.

Pylvästelineiden ulkoasu ei välttämättä kerro käyttäjälle pysäköidylle polkupyörälle tarkoitettua suuntaa ja sijaintia, mikä voi johtaa sekavaan pysäköintiin ja kehnoon tilatehokkuuteen.

Kuten kaikissa runkolukittavissa telineissä, myös pylvästelineiden kanssa tulee varmistaa telineen todellinen lukitusturva – materiaalien kestävyys, lukituspisteen suljettu rakenne ja turvallinen kiinnitys – case Oodi.

Kaksikerrosteline

Kaksikerrostelineet voivat tukea polkupyörää eri tavoilla. Tässä ne ryhmitellään kuitenkin kaikki yhteen, koska niille kaikille on vahvasti tunnusomaista, että polkupyörät ovat kahdessa kerroksessa. Suomessa tavanomaisin on tyyppi, jossa ylemmän kerroksen polkupyörät tuetaan rengastelineiden tavoin etu- ja takapyörästä.

Kaksikerrostelineiden suurin etu on pysäköityjen polkupyörien tarvitsema pieni pohjapinta-ala. Tilantarvetta tulee kuitenkin tarkastella kokonaisuutena, koska yläkerrokseen pysäköitävien polkupyörien pysäköiminen voi vaatia telineiden edestä muita telineitä enemmän operointitilaa.

Kerrostelineiden ylä- ja alakerrosten pyöräpaikat eroavat toisistaan. Yläkerroksessa pyöriä varten on liikkuva kelkka, jossa on kouru renkaita varten ja kourun molemmissa päissä jo mainitut rengastelineen tukitangot. Kelkan käsittelyä voidaan helpottaa ilmajousella. Tyypillisesti alakerroksen pyöräpaikkoina ovat kiinteät kourut ja tukitangot vain eturenkaalle. Yläpaikan kouruun ja tukitankoihin hyvin sopivalle pyörälle yläpaikan tuki on erinomainen.

Monessa kerrostelineessä runkolukitus on saatavana lisävarusteena – erikseen pyöräpaikkaan kiinnitettävä lukituspiste. Lukituspisteen toimivuudesta kannattaa varmistaa, että se mahdollistaa lukituksen polkupyörän takakolmiosta ja että myös alakerroksen pyöräpaikoilla on kunnollinen lukitusmahdollisuus. Ja kuten kaikkien lukitusosien kanssa, on varmistettava niiden turvallinen kiinnitys ja ainevahvuudet.

Kerrostelineen alapaikkojen korkeus voi olla ongelmallisen matala. Se voi hankaloittaa pyörän lukitsemista tai jopa estää lastenistuimella varustetun polkupyörän pysäköinnin.
Vaikka yläpaikan kelkan käyttö on jousella kevennetty, vaatii käyttö polkupyörän nostamisen kelkkaan. Nostaminen voi olla liian haastavaa ikäihmisille tai muille, joilla on fyysisiä rajoitteita.
Jos kerrostelineillä järjestetään ulkopysäköinti, tulee varmistaa etteivät lumi ja jää estä telineen käyttöä.
Kerrostelineiden käytössä on huomattava, että polkupyörään kiinnitettäviä varusteita ja tavaroita ei voi kiinnittää tai irrottaa polkupyörän ollessa telineessä, vaan pyörä pitää voida tukea erikseen näiden toimenpiteiden ajaksi.
Kelkallisissa kerrostelineissä on aina liikkuvia osia, jotka vaativat kiinteitä osia enemmän huoltoa.

Koska kerrostelineen tuenta perustuu renkaiden sopimiseen telineen uriin ja urien päädyssä oleviin tukitankoihin, on syytä selvittää mitoituksen yhteensopivuus. Yläpaikoilla polkupyörää on tuettava sekä etu-, että takarenkaasta, myös polkupyörän kokonaispituus aiheuttaa yhteensopivuushaasteita – liian pitkä pyörä ei mahdu tukien väliin ja vastaavasti liian lyhyt pyörä ei yllä saamaan tukea. Kuten rengastelineissä tukitangot voivat osua polkupyörään muuhun kuin tarkoitettuun kohtaan, mikä voi aiheuttaa vahinkoa esimerkiksi levyjarrujen levyille tai takavaihtajalle.

Kouruteline

Kourutelineessä on ylöspäin nousevia kouruja, joiden alapää on taivutettu isolle mutkalle tai sinne on järjestetty rengastelineen kaltaiset tuentatangot/-pinnat. Pyörät pysäköidään siten, että molemmat renkaat ovat samassa kourussa, eturengas ylempänä ja takarengas kourun mutkassa. Kourujen pystysuuntaiset osat tukevat polkupyörää myös sivusuunnassa.

Kourutelineen suurin etu on että pystysuuntaisesti pysäköidyt polkupyörät tarvitsevat vähemmän tilaa.

Itse koururakenteessa ei ole runkolukitusmahdollisuutta, mutta tällainen voidaan kourutelineeseen järjestää. Kuten kaikissa telineissä lukituspisteen hyvä sijainti mahdollistaa pysäköidyn pyörän lukitsemisen polkupyörän takakolmion putkista, ja lukituspiste on valmistettu vahvoista materiaaleista, eikä sitä voi irrottaa tai purkaa helposti käsityökaluilla.

Kourutelineeseen pysäköitäessä ja pyörää pois otettaessa on polkupyörää nostettava tai vähintäänkin työnnettävä ylöspäin, tämä voi liian haastavaa ikäihmisille tai muille, joilla on fyysisiä rajoitteita.

Koska kourutelineen tarjoama tuenta välittyy etu- ja takarenkaasta, on tärkeää varmistaa mikä on telineen yhteensopivuus erilevyisille renkaille.

Tankoteline

Tankotelineessä (ohjaustankoteline) on koukut, jotka tukevat polkupyörän ohjaustankoa yleensä kahden puolin ohjainkannattimen vierestä. Versioita on ainakin kolmenlaisia. Yhdessä versiossa koukut ovat saranoidun varren päässä ja avautuvat alaspäin. Renkaat tukeutuvat maahan ja koukkujen kolmastukipiste pitää polkupyörän pystyssä. Toisessa versiossa (viereinen kuva) koukut avautuvat ylöspäin ja polkupyörän etupää roikkuu koukuista ohjaustangon varassa. Kolmannessa versiossa polkupyörä roikkuu ainoastaan telineen koukuista, tällainen versio on yleensä käytössä vain polkupyörien varastointiin.

Tankoteline on usein hinnaltaan edullinen, koska sen valmistukseen kuluu vähän materiaalia.

Tankotelineen ongelma on turvallinen lukitus. Ohjaustanko, ohjainkannatin ja etuhaarukka ovat kaikki polkupyörän rungosta helposti irrotettavia osia. Lukituspiste lähelle polkupyörän takakolmiota vaatii erillisen osan, jonka materiaalin ja kiinnityksen osalta on oltava tukeva ja turvallinen.

Tankotelineen käytön voi estää polkupyörän voimakkaasti taivutettu ohjaustanko, tankoon tai sen lähelle kiinnitetyt varusteet, kuten etukori tai –laukku, lamppu, polkupyöränmittari. Myös jarru- ja vaihdevaijerit voivat estää käytön tai voivat vahingoittua tuennasta.

Parsiteline

Parsitelineessä on poikittainen runko, johon on polkupyörien tukemista varten kiinnitettyjä vaakasuoria tankoja. Polkupyörät on tarkoitettu pysäköitäviksi tankojen molemmille puolille. Pyöriä tukevat tangot voivat toimia myös polkupyörän lukituspisteinä. Parsitelineitä on myös kaksipuolisia, jolloin vaakasuorat tukiputket jatkuvat poikittaisen rungon molemmille puolille.

Hyvin tehdyssä parsitelineessä vaakaputki on riittävän pitkä tukemaan hyvin putken molemmille puolille limittäin pysäköityjä pyöriä. Usein poikittainen runkoputki on niin korkealla, että eturengas mahtuu sen alle. Jotta molemmat polkupyörät voidaan tukea ja lukita takakolmioistaan vaakaputkeen, tuleekin sen olla noin 80 cm tai pidempi. Turvallinen lukitus vaatii, että vaakaputket muodostavat suljetun lenkin ja kaikkien putkien ainevahvuus on vähintään 2,5 mm.

Parsiteline tukee polkupyörää vain yhdestä suunnasta. Vaikka poikittainen runko estää pyörien siirtymisen eteenpäin, se ei anna suoraa tukea taaemmaksi pysäköidylle pyörälle vaan kaltevalla tasolla pyörät voivat valua kiinni toisiinsa.

Niin kuin kaikkien telinemallien kohdalla, liian tiheällä pyöräpaikkajaolla tehty parsiteline on ongelmallinen käyttää. Kuten kaaritelineillä vaakaputkien välin tulee olla vähintään 80 cm. Kapeammalla välillä vaakaputken molemminpuolinen pysäköinti vaikeutuu ja lopputuloksena on merkittävä vajaakäyttö. Toisaalta yli 80 cm leveys mahdollistaa tavarapyörien pysäköinnin samaan telineeseen ”tavallisten” polkupyörien kanssa.

Polkupyörän etukori tai –laukku tai vastaavaan kohtaan kiinnitetty valaisin estää polkupyörän pysäköinnin lähelle poikittaista runkoa. Tämän seurauksena vaakaputken pituus voi olla riittämätön putken toiselle puolelle pysäköitävän pyörän tuennalle ja lukitsemiselle. Yksipuolista parsitelinettä ei myöskään saa sijoittaa liian lähelle esimerkiksi seinää, mikä myös estää etupyörän sijoittamisen poikittaisen rungon alle. Suoraan seinään kiinnitettynä vaakaputkien tulisi ylettyä noin 130 cm päähän seinästä. Myös kaksipuolisten parsitelineiden vaakaputkien mitoituksessa tulee huomioida, ettei polkupyörän eturenkaalle ole tilaa poikkirungon toisella puolella.

Koukkuteline

Koukkutelineessä toinen pyörän vanteista kiinnitetään koukkuun. Yleensä on tarkoituksen mukaista kiinnittää polkupyörä etuvanteesta. Yhdessä versiossa (kuva) eturengas nousee vain hieman irti maasta takarenkaan tukeutuessa maahan. Jotta polkupyörä pysyy turvallisesti pystyssä, on telineen annettava myös sivutukea. Toisessa versiossa koukut ovat niin korkealla, että takarengas on irti maasta ja koko pyörä roikkuu koukusta. Lisäksi etu- ja takarengas tukeutuvat joko telineeseen tai siihen pintaan mihin teline on kiinnitetty. Telineen sivuttaistuki pitää polkupyörän ojennuksessa. Kolmannessa versiossa koukku on kiinnitettynä kattoon tai kattopalkkiin. Tällöin polkupyörät saattavat roikkua ilman mitään lisätukea. Korkealle seinään tai kattoon kiinnitettävät koukkutelineet vaativat polkupyörän nostamisen usein kymmenien senttien korkeudelle ja samalla on ohjattava vanne koukkuun. Kiinnittäminen vaatii kohtuullista voimaa, eivätkä telineet sovellu yleiseen pysäköintikäyttöön.

Kaikissa koukkutelineversioissa vierekkäiset polkupyörät voidaan limittää pystysuunnassa eri korkeudelle ja näin tiivistää paikkajakoa. Jako ei pysäköintikäytössä saa kuitenkaan alittaa 40 cm eikä sen alitus ole suositeltavaa pidempiaikaisessakaan säilytyksessä.

Koukkuteline on usein hinnaltaan erittäin edullinen, koukkutelineen asennustyön hinta voikin nousta suhteellisen korkeaksi.

Merkittävin puute koukkutelineessä on turvallisen lukituspisteen puuttuminen telineestä. Lukituspiste voidaan toki järjestää, mutta se on usein edullista tehdä jo aivan erillisenä osana.

Koukkutelineen iso haaste on yhteensopivuus eri levyisten renkaiden kanssa, moniin koukkuihin eivät Fat-bike renkaat mahdu. Toisaalta hyvin kapeat renkaat eivät saa riittävää sivuttaistukea.

Painavampien pyörien, kuten sähköpyörien, kanssa on syytä varmistaa koukkutelineen ja kiinnityksen kestävyys. Tarkastettavia asioita on myös varmistaa telineen viimeistely, ettei siinä ole teräviä rengasta, vannetta tai pinnoja vahingoittavia kohtia. Vanteeseen kiinnittyvä koukku on hyvä olla pinnoitettu jollain metallia pehmeämmällä aineella. Sinällään vanne kyllä hyvin kestää polkupyörän painon.

Poljinteline

Poljintelineeseen polkupyörä kiinnitetään toisesta polkimesta, poljinakselista tai -kammesta. Kammesta tuenta välittyy polkupyörän vahvimpaan kohtaan, sen keskiöön. Vaikka tuenta kohdistuu lähes samaan kohtaan, on poljintelineitä hyvin erilaisia ja niiden käyttökin eroaa merkittävästi toisistaan. Yhdessä versiossa polkupyörää on nostettava pysäköintiä varten ja tällaiset telineet soveltuvat lähinnä telineiden pidempiaikaiseen säilytykseen. Pysäköintiin paremmin soveltuvissa poljintelineissä poljinkampi kääntyy pysäköinnin aikana, eikä polkupyörää tarvitse nostaa.

Poljinteline tukee polkupyörää kaikkiin suuntiin ja siksi se sopii myös kalteville pinnoille. Koska tuenta on lähellä polkupyörän takakolmiota, on runkolukitus helppo järjestää poljintelineeseen. Kuten kaikilla telinemalleilla, lukituspisteen on oltava vahvasta materiaalista. Poljintelineistä voidaan tehdä ulkoisesti hyvin pelkistettyjä tolppia, jotka hyvin sopivat monenlaisiin ympäristöihin.

Lähes poikkeuksetta polkupyörän voi tukea poljintelineeseen vain yhdestä suunnasta, näin polkupyörien sijainti telineessä määrittyy tarkasti. Jos vierekkäiset polkupyörät ovat telineessä kohdakkain, on niiden jaon oltava vähintään 60-65 cm ja eritasoratkaisuina vähintään 40 cm.

Poljintelineen heikkous on sen uutuus, ihmisillä ei ole kokemusta samankaltaisesta tuennasta, eivätkä pysäköidessä välttämättä tule edes ajatelleeksi, että polkupyörän voi kiinnittää telineeseen polkimesta.

Leave a Reply